Maananataina oli seuran järjestämä estevalmennus. Molemmilla pojilla oltiin niissä ja ensiksi Wallulla.
Alkutunti meni keulimiseen ja pukitteluun ja katsomopäädyssä työskentelyyn. Selvästi pientä mielenosoitusta ilmassako?
Pikkuhiljaa poju alkoi rauhoittua mitä nyt välillä hitusen innostui pukittelun puolelle ja lopputunnista alkoi väsyä. Lopuksi saatiin vielä sopiva hyppy pystylle, hyvä ja rauhallinen lähestyminen ja hyvä hyppy ja siihen sitten loppu.
Acsun kanssa alkoi hitusen samalla lailla. Keulimista, vinkumista ja pukittelua. Oli ollut myös hieman kuriton koko viikon kun olin lomaillut ja sen kyllä näki nytkin.
Käsistä lähtemistä oli myös havaittavissa. Hyppelyt onnistuivat kuitenkin hyvin ja lähestymiset nappiin mitä nyt välillä herra täydellinen - omasta mielestään, kompuroi jalkoihinsa ja otti puomin alas mutta vain pari kertaa.
Tiistaina sitten Wallu olikin niin jäykkä että alkukäynnit venyivät yli 20 minuutin mittaisiksi ja sai aikalailla taivutella että johonkin suuntaan suostui poika taipumaan.
Ravi oli todella tönkköä ja otettiinkin melko rauhallisesti ja laukassa vain kevyessä istunnassa ympyrällä ja pitkät suorat hieman eteen.
Acsulla hieman laukkaa ja ravia molempiin suuntiin ja keulimista jälleen. On se kyllä vähän liian täynnä itseään. Heh.
Keskiviikkona ratsastin Wallua jälleen eteen alas ja mahdollisimman rennosti ja pari yskäsyä tuli myös mikä sai kauhen pelon itselläni aikaan ettei vain olis mikään herpesvirus (olen varuillani tottakai). Wallu oli myös todella veto pois eikä eteen ratsastus onnistunut kun oli poika niin raskas ettei ollut ollenkaan oma itsensä. Kuume mitattiin mutta ei kuumetta, onneksi.
Acsun kanssa käytiin maastossa ja saatin katsoa maisemia myös hieman lintuperspektiivistä. Kyllä. Pitkillä ohjilla ihanassa auringonpaisteessa pellon reunalla ja tsiump vaan roikun pojun kaulasta ettei vaan mentäis ympäri kun hän leikki hienoa mustaa oria kallion kielekkeellä etujalkoja eteenpäin potkien, tosin hirnahdus oli vaihtunut vinkunaksi. Mun pikku vinkulelu.
Siitä sitten jatkettiin piffin ja paffin sekoituksella etiäppäin ja käveltiinkin sitten kotio päin.
 |
| kesä tuleeee pian |
Torstaina piti olla kouluvalmennus Wallun kanssa koska niin jumissa poju niin aattelin jos olisi auki paikkoja saanut mutta epäilys kipeänä olosta ja Acsun temppuilut saivat pääni kääntymään kuitenkin niin että Acsu tuli yksityiskouluvalmennukseen.
Se valmennus olikin sitten omalaatuisensa. Ei ainuttakaan hengähdystaukoa eikä kävelytaukoa. Koko tunti vedettiin hikipäässä ravia ja laukkaa tietenkin kaikki tämä johtui siitä että Acsu oli taas hieman seko-päällä.
Tunnin alusta lähtien sain varautua siihen että joko katsottiin maisemia lintuperpektiivistä tai sitten oli hieman rodeoharjoituksia ja sitten oli myös tälläisiä intervalliharjoituksia jotka päätti Acsu, eli koko ajan sai tehdä töitä kun poika päätti välillä ampaista jos jokin kivi vaikka oli kolahtanut maneesin seinään liian kovaa.
Saatiin jopa kengänjälki painettua maneesin seinään kun poika hieman pukitti. Onnistuin jopa pysymään selässä.
En saanut hetkeä ottaa untuvaliiviä päältäni pois joten oli tuplasti kuumempi. Ei kiva ei. No saatiin kuitenkin avut läpi ja poni hiestä märkänä ja kuski samaten. Loppukäynnit ei menty pitkin ohjin sillä samanalaisia ampasuja tuli lähes toinen minuutti.
Wallun kanssa mentiinkin sitten maastoon, ja Nelli ja Ziguli tuli meidän kanssa. Koko matka meni hyvin kunnes puskassa piilossa ollut koira alkoi haukkua ja siitäkös Wallu ei tykännyt ja ojan kauta 180 asteen käännös niin että kuski juuri ja juuri pysyi kyydissä ja tykitys kohti tallia kohti alkoi, tosin se loppui heti pariin ensimmäiseen metriin kun sain itseni koottua selässä. Ei sitten lähdetty yrittämään uudestaan kun koira ei sieltä hievahtanutkaan eikä sitä näkynyt millään joten kotiin takaisin ja loppumatka sujui hyvin. Arvioni Wallun terveydentilasta alkaa kovasti olla sellainen että sillä tuli vain jonkilainen taantumus ja väsymys johtuen mistä, sitä en tiedä.
Tänään oli sitten Acsun kanssa melko onnistunut päivä. Pari pukkiyritystä mutta ne jäivät vain yrityksiksi ja pari pyrähdystä mutta nekin jäivät vain muutaman metrin pituisiksi. Kaiken kaikkiian Acsu oli todella hyvä, ja kantoi itsensä ja uudet suitsemme olivat todella hyvät. Eli tänään pojalla oli päässä upouudet Pessoan tumman ruskeat suitset, aivan ihanaa pehmeää nahkaa, uusirakkaus.
Wallun kanssa käveltiin ilman satulaa noin 45 minuuttia ja taivuttelua molempiin suuntiin ja kun kissa hyökkäsi maneesin ovesta ja Wallun jalkojen välistä, sain todettua että Wallu on oma itsensä kun järkkyttynyt poika parka sai itsensä kokoon hieman myöhässä kuten aina ja pinkaisi karkuun tosin ei pitkälle.
Huomenna on hevosvapaa päivä kun matkaamme Varkauteen ristiäisiin mutta sitten sunnuntaina hieman kevyempi päivä, ainakin Wallun osalta ja sitten ensi viikolla jatkuu.
Kisakalenteri on hieman auki, johtuen tuosta viruksesta mikä myllää mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
