Hyvää JOULUA!

lentokentällä

Kirjoittelen nyt aikani kuluksi tänne blogiin. Isutskelen siis tällä hetkellä lentokentällä Hampurissa ja odotellen konetta joka vie minut kohti kotosuomea. Vietän siis viikon suomessa ja uudeksi vuodeksi olisi tarkoitus palata Saksaan. Töitä tekemään jälleen.
On ihana nähdä pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä ja ystäviä. Mennään myös moikkaamaan Walperoa jos vaikka jonkun "jouluisen" kuvan siitäkin saisi. Tosin suomessahan ei taida hirveästi lunta tällä hetkellä olla mutta toivotaan huomisaamuksi lumisadetta. Kun tuota alempaa kuvaa otettiin oli ulkona noin +15 ja aurinko paistoi mukavasti, todellinen joulu.

Tässä minun ja Acsuni Joulun toivotukset kaikille, Hyvää Joulua siis!!

Saksassa minulla ei ole ollut ollenkaan joulufiilistä, ei ole lunta eikä asunnossamme ole mitään muuta joulukoristeita kuin yksi kynttilä jonka pitäisi tuoksua jouluisalta ja yksi jouluinen koristesaapas. Kun kotiin pääsen niin toivon mukaan joulufiilis syttyy. Varsinkin kun yöllä saan pakata kaikki joululahjaostokseni, toivon mukaan saan kaikki mukaani sillä matkalaukkuni on aikas painava. Ehkä näillä lentokenttä-henkilokunnallakin on hieman joulumieltä ja päästävät meidät matkaan vaikka ylimääräisine kiloineen. 

Pientä kuulumista Acsun suunnalta. Acsun laukka molempiin suuntiin paranee koko ajan ja oikea laukka joka on erittäin hankala ja usein jopa  "4-tahtinen" on alkanut pyörimään enemmän takaa jolloin istuminenkin helpottuu ja muuttuu kohti 3-tahtista. Vasen laukka on jo ihan super, niin paljon muuttunut kun pari kuukautta sitten lähdettiin matkaan. Esteillä meillä menee niinkin hyvin että kisoja vain odotellessa. 

Acsu saa tällä hetkellä 2,5l - 2,5l - 2,5l pellettiä päivässä mikä on sinänsä aika paljon kun vertaa mitä ennen söi suomessa. Silloin poika söi yhteensä noin litraa väkirehuja kun nyt niitä uppoo 7,5 litraa päivässä. 

Ruokinnan myötä Acsu on saanut niin paljon energiaa että saattaa jopa viedä esteillä mua aikalailla, onneksi on sen verran kiltti poika että antaa kuitenkin hyvin kiinni ennen seuraavaa estettä. Kuitenkin haluaisin tarhata Acsua mutta se ei ole oikein mahdollista tällä hetkellä kuten aikaisemmin jo mainitsinkin joten tyydytään nyt tähän ratkaisuun. 

Vuoden alusta aloitamme kisaamaan Saksassa. Menemme noin samaa korkeutta mitä suomessa eli 120-130cm sillä kilpailupa tulee sen mukaan miten olen sijoittunut suomessa. Koko kisaurani aikana jota on kestänyt yhteensä 4 vuotta olen saanut n.24 sijoitusta tosin tähän on syynä vain yksi kokonainen kisakausi Wallulla ja yksi kokonainen Acsulla jonka kanssa tutustuttiin vasta toisiimme ja tänä vuonna sijoituksia on tullut n.13 joten tämän mukaan saan kisalupani täällä joka määrittelee millä tasolla saan hypätä. 

Sijoitukset lasketaan kansallisista ja aluekisoista joten seurakisat ja muut hömpänpömppä kisojen sijoitukset jäävät ulkopuolelle. 

Blogiini en varmaan ehdi kirjoittelemaan tuon viikon aikana kun olen suomessa sillä niin paljon tehtävää niin lyhyessä ajassa joten kerron viikostani sitten palattuani takaisin tänne Saksan puolelle.

Yritin jo eilen kirjoittaa blogiin mutta koneeseeni iskeytyi virus joka tälläkin hetkellä vaanii täällä mutta yritän taistella juuri sitä vastaan.

Laitan viikon ajalta kuvia ja saatan selitellä jos siihen liittyy jotain tarinan tynkää. En sen koommin kirjoittele viikostani muuta kuin että Ykän sanoin "Ei muuta kuin kisoihin!"

Jouduimme siirtämään tavarat yhteen satulahuoneeseen joka on toisessa tallissa ja näin ollen joudun viemään Acsun sinne isoon "huoneeseen" joka on aika kolkko eikä Acsu yhtään tykkää olla siellä. Acsu siis "sai" vetopaniikin, toisin sanoen se vain rimpuili että pääsee irti ihan huvin vuoksi vain, kyseessä tai tapahtumassa ei ollut paniikista tietoakaan. Riimu siis hajosi mutta onneksi menee vielä päähän vaikka onkin tiukemmalla, mutta ei liian. Hyvä syy siis ostaa uusi riimu.

Kävimme Neümunsterissa shoppailemassa, on sellainen outlet-kaupunki kuten Hollannissakin. Ihania vaatteita ja tavaroita, toivottavasti pääsen uudestaan.

Viimeksi kun kävin Dohm-hevostarvikeliikkeessä shoppailemassa mukaan tarttui uusi riimu, kävelytysloimi, tallitoppis ja sieni. Kaikki Eskadronin ja näiden yhteishinta noin 80€

Suosittu välipala jota syön joka päivä lähes tulkoon. Tällä lähtee hyvin nälkä, eli maitorahkaa ja karamellisiirappia

Teimme myös yksi ilta terveellista iltapalaa, eli katkarapuleipiä

Sekä tietysti piti hieman joulumieltä saada tekemällä joulutorttuja, nämä olivat minun tekemiäni

ja nämä Saran tekemiä... Ei oikein vieläkään ymmäretä kuinka se hillo suli pois??

mannapuuroa namm olen siis ihan hullu puuroihminen nykyään, aamupalaksi aina pakko saada puuroa ja silloin tällöin iltapalaksi

Paljon kuvia tällä kertaa siis ja maanantaina ihan muutaman päivän päästä olisi lähtö kohti kotiin jouluksi, jeeee! 

tarhaus tärkeääkö?

Pistin nyt mietintä myssyni päähän ja halusin hieman avartaa muillekkin miten hevosen käytös voi muuttua ulkoilun vähentämisen tai lisääntymisen kannalta. Aloin itse myös tarkkailemaan muitten hevosten käytöstä täällä sekä myös oman hevoseni käytöstä, miettimään kuinka se on muuttunut mihinkin suuntaan ja käytös ja keskittyminen.
Täällä saksassa ollessani (sekä sen muutaman viikon Hollannissa..) olen alkanut ymmärtämään tarhausta ja miksi keski-euroopassa ei tosiaan tarhata.

Täälläpäin on lähes tulkoon vain laitumia pihoilla joissa on hevosia. Vain harvassa tallissa saattaa olla maksimissaan 5 tarhaa. Laitumien ideana toimii se että "ylimääräiset" hevoset joilla ei työskennellä laitetaan päiväksi sinne. Kuten esimerkiksi tammat + varsat tai nuoret hurjapäät saavat viettää kevään/kesän/syksyn tai jopa kaikki kolme ajanjaksoa laitumella.
Näin ollen ne eivät ole tiellä tallissa eivätkä hypi seinille ollessaan 24/7 karsinassa tekemättä mitään.
Tarhausaika jos sellaisia pihasta löytyy on keskimäärin yhdellä hevosellä noin tunnin, hieman virkistyaikaa siis. Siinä ajassa ei yleensä kerkeä sattumaan ja tarhat ovat tehty myös nurmikolle eli mielenkiinto pysyy nurmikossa sen tunnin ajan ja kun tarpeeksi on mussutettu yleensä alkaa riehuminen joten sitä ennen hevoset on aina pyritty sisälle tuomaan.

Täällä meillä ei ole tarhoja ollenkaan, vain laitumia ja isoja sellaisia. Acsu on pysynyt nyt siis 3 viikkoa sisällä, jos ratsastusta ei lasketa. Kerran vapaapäivänäni olen sen kanssa mennyt syöttelemään ruohoa mutta muuta ulkoilumahdollisuutta pojulla ei valitettavasti ole.
Jos hevonen on tottunut pääsemään ulos sen kyllä huomaa jos hevonen on seissyt sisällä tarpeeksi pitkään eikä pääse päästelemään höyryjä ja sitä pöllöenergiaa jota ei kaivata ratsastuksessa.

oli sää mikä tahansa hevoset ovat ulkona, tietenkin lämmikettä sen mukaan ja myrskyt vietetään sisällä

Laitumelle en Acsua voi laittaa sillä kaikki ovat täynnä tai ei käytössä. Mielelläni sinne pojan tuuppaisin mutta valitettavasti nyt on näin. Tauoillani kerkeäisin käydä taluttelemassa hevosta mutta Acsun täytyy keretä syödä omat ruokansa ja minun joten tämäkään ei ole mahdollista. Vapaapäivät ovat ainoat jolloin on siis mahdollista päästää poika hieman syömään ja ulos karsinasta, vaikkakaan en ulkona voi seistä sen kanssa montaa tuntia narun jatkona.

ulkona olemisesta nauttivat myös koirat

Tämä on yksi asia mitä odotan kun kotiin päästään että hevonen vihdoin pääsee kokopäivätarhaukseen, itselleni on siis hyvinkin tärkeää että hevonen pääsee tuulettumaan ulos ja päästämään päivän höyryt vaikka vain seisomalla tarhassa mielummin kuin karsinassa. Näin ollen usein turhat pukkisarjat ja käsistä lähdöt jäävät pois. Tällöin hevonen myös jaksaa keskittyä itse työntekoon paljon paremmin eikä vain riehumiseen ja poukkoilemiseen. Joka kulmasta ei hyökkää mörkö ja avot ja sulut sujuvat koko pitkän sivun ilman sivuttaispomppuja suuntaan tai toiseen. Ainakin omalla kohdalla tämä on tepsinyt.

Ymmärrän tietenkin keski-europpan ajatusmallia siitä että kisahevosia ei uskalleta laittaa tarhaan juuri senkin takia ettei rikota jalkoja tai muuta haavereita jotta kisahevonen pysyy kisakunnossa, mutta samalla lailla niitä haavereita voi sattua karsinassa esim piehtaroidessa tai muuten vain. Mutta tietenkin tämä minimoi sattumuksia ja takaa paremmin kisakauden pituuden.

nautitaan yhdessä kesästä

Vaikka hevonen ei osaisi ajatella että ulkona on parempi ja kivempaa jos ei ikinä ole sitä päässyt kokemaan niin oma mieli lepää kun tietää että hevonen pääsee ulos ja näkemään muutakin kuin vain neljää seinää. En itsekkään viihtyisi neljän seinän sisällä. Vaikka haavereita sattuu niin tulen aina tarhaamaan tai viemään laitumelle hevosia vaikka olisi minkä tason hevonen.

lämmintä kylmää lämmintä ..?

Sää täällä vaihtelee paljon. Eilen oli todella lämmintä ja täällä pärjäsi hyvin pelkäll hupparilla jopa mutta tänään taas piti vetää päälle lämpöpaitaa untuvaliiviä ja talvitakkia. Lunta ei tällä hetkellä ole muuta kuin viime viikolla se yksi päivä myrskyn jälkeen. Aurinko ei paista mutta ei täällä pakkasen puolellakaan olla oltu kovin montaa päivää, ainakaan putkeen.

Eilen tuuppasin Acsua ja laukanvaihdossa tuli oikea jättipukki. Acsusta alkaa huomata myös kuinka sisällä seisominen alkaa nousta sen korviin ja kerran päivässä liikuttelu ei juurikaan riitä. Maneesissa pyöriminen kaverin kansa tai yksin on ihan okei mutta jos jää yksin tai joku laukkailee Acsun takana on se jo liikaa, tällöin voi varautua pukkisarjaan tai kaatolaukkaan kera vinkumisen. Vaikka kuinka yritän tuupata ja saada ylimääräisiä energioita pois ei se riita eikä joka päivä voi 110% treeniä vetää.
Sitä odotellessa kun Acsu pääsee jälleen kokopäivätarhaukseen ja liikutus saattaisi olla miellyttävää koko ratsastuksen ajan. Yritän koko ajan ajatella positiivisesti sitä kuinka me kehitymme ja saamme valmennusta lähes koko ajan mutta tiettyjä asioita silti kaipaisin.

söpöilyä

Tänään hyppäsimme kunhan olin ensiksi aikani lämmitellyt, mielestäni laukka on tärkein saada kuntoon ennenkuin voi edes kuvitella hyppäävänsä ja jos laukka ei toimi huomaan itsessäni epävarmuutta ja alan säätämään liikaa jolloin tulos ei ole lupaava eikä onnistunut.

Kun Laura oli hypännyt oli minun vuoroni. Tulin aluksi muutaman kerran kavaletteja molemmista suunnista ja onnistuin jopa laukanvaihdossa tosin helpompaan suuntaan mutta tällä kertaa Acsu ei singonnut ja pysyi täysin hallittavissa koko vaihdon ajan ja positiivinen energia levisi koko kroppaan.
Kavalettien jälkeen tulimme kolmea okseriä jotka olivat peräkkäin yhden askeleen välein kaksi hieman kaarevalla uralla ja viimeinen aika paljon enemmän kaarevalla uralla. Välit meinasivat jäädä ahtaiksi mutta tämä harjoitus teki Acsusta nopeamman jaloistaan ja hypyistä pyöreämpiä. Molempiin suuntiin ja jätettiin siihen.

siivouspäivä

ainut jouluinen asia meidän huushollissa

gourme-ateria vapaapäivän kunniaksi

roskien poltto ;)

Jälleen viikko hurahtanut

Nopeesti tämä aika meneekin ja nyt on oltu jo melkein kolme viikkoakin saksanpuolella. Viikossa on taas kerennyt tapahtua huimaa edistystä Acsun kanssa ja toivon mukaan tapahtuu vielä enemmänkin.
Kovasti ollasan treenattu, lauantaina oltiin jopa Niken ja Lauran (Aromaa, Nicke jopa tunnisti Acsun, onhan hän sillä aikoinaan kisannut) luona treenaamassa, niillä kun on hieman isompi maneesi kuin meillä ja ai että Acsu oli hieno. Harmi kun ei saatu videolla kun kännykkäni sammui kylmyyden takia..

Tulin aluksi kavalettia ympyrällä johon lisättiiin myöhemmin pysty. Acsu toimi aivan superisti ja pysyi hienosti kasassa eikä mennyt kaula pitkänä ja laukka 5 metriä pitkänä. Laukka vain paranee ja siellä on entistä helpompi olla ja ratsastaa.
Sitten tulin ratana esteitä jotka olivat maneesissa, korkeus oli noin 90cm sillä hetkellä. Muutama lähestyminen tuli hieman lähelle mutta  Acsu pomppasi vain hieman ylemmäs ja hypyt olivat koko radan aikana entistä pyöreämpiä ja loisteliaampia kuin koskaan.
Sitten esteet nousivatkin noin 110-115cm korkeuteen ja rata toistepäin ja vielä loppuun hieman tiukempi tie okserilta pystylle. Acsu suoritti entistä paremmin ja en voinut muuta kuin hymyillä viimeisellä esteellä itseltäni katosi jo hieman tasapaino kun poika pomppasikin niin paljon ylös ja ei voinut muuta kuin nauraa.
Olen vain entistä tyytyväisempi pojuun ja siihen että ollaan näinkin lyhyessä ajassa kehitytty todella paljon.

Toinen nukkuu usein ja kerää energiaa

meidän oman maneesin peiliteineilyä

joo meillä oli pieni myrsky

katsellaan usein leffoja ja syödään kiinalaista namm

"myrskyn jälkeen on pouta sää.."

joka aamuinen puuro

ja kaakao

9.12. Acsun vapaa päivä ja hieman ruohoa mutustellaan

on se vaan niin nätti

kattotiiletkin lentelivät myrskyssä ja hevosetkaan eivät pysyneet pystyssä

laukkaalaukkaa

Tänään on taas treenattu ja kohta jatkuu jälleen treenit.

Viikonloppu meni hujahtaen ohi, suurimmaksi osaksi vapaa-aikani nukuin kun on tullut sairasteltua joten yritin parannella vointiani. Treenit meillä oli lauantaina ja hyppäsimme alle metrin korkuisia esteitä jotka oli yhdistetty kavaletti/puomiharjoituksiin jälleen.
Vaikka treenaammekin monta kertaa viikossa esteitä emme mene korkeita ja usein saatamme ottaa monta kertaa kavaletteja/puomeja ja niihin lisätä muutama hyppy okserille tai pystylle jonka korkeus ei ole päätä huimaava eli alle metrissä pysytään.

Maanantai Acsu vietti lomapäivää kun minä kävin Saran kanssa heppakaupoilla, vaihteeksi. Jouduin ajamaan tooodella vanhalla Opelilla polvet suussa joten matka sinnekin oli jännittävä varsinkin kun ajoimme toista reittiä ja samalla katselimme saksan maalaismaisemaa jolloin hieman eksyimmekin mutta tästä ei tarvinnut mainita muille.

Kaupassa vierähti tovi, sovittelin erilaisia liivejä ja takkeja. Mukaan tarttui loppujen lopuksi Spooksin hupullinen liivi.

Ostin acsulle myös kaviorasvaa ja sudin.

Tänään treeneissä harjoittelimme ulkopohkeella kääntämistä ja heti esteen takana olevalle kavaletille piti päästä jyrkästi ja sama niin että kaksi kavalettia päällekkäin. 

Sitten tulin pientä 4-5 esteen rataa ja tiukkoja käännöksiä ,oikeaan suuntaan oli hieman hankala tehdä tiukempi käännös mutta vasemmassa kierroksessa sujui kuin vettä vain.

Acsun laukka on parantunut huimasti, nyt se on jo säädeltävissä ja laukassa on todella helppo istua, Ykän sanoin jopa liian helpon näköistä joten pitää tehdä hankalempia juttuja. 

Saimme jopa onnistumaan ekalla kerralla vasemmasta oikeaan suuntaan laukanvaihdon ja se on ennen ollut täysi mahdottomuus, vinkkinä tähän paljon laukkaväistöjä keskeltä kenttää kohti uraa. Toimii!

Hevosella ja kuskilla vissiinki pieni darranpoikanen? Ei saatu hevosta ylös että oltais vaihdettu loimi joten Sara luovutti.

Ihana pieni Koiso- varsuli 2v. Tuon otan mukaani kun suomeen tulen, kuljetan vaikka laukussa!

Kävimme maanantaina ravintolassa ja tilasimme liharuuat, oli super hyvää.