millainen olen hevosenomistajana?

Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mihin asioihin olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.
Mää en nyt jaksa haastaa ketää mutta tehköön kuka halajaa :)


Joops eli eli, tämän melkein kahden vuoden yhteiselon aikana on tullut törmättyyn vaikka mimmoseen haasteesee, ja todella tarkoitan että haasteita, itkua, kyyneleitä ja myös ilon tunteita on tullut kohdattua.


Olen oppinut arvostamaan tätä todella umpijurveloa eläintä, ja koko ajan on ollut tietty päämäärä; "Kyllä me vielä joku päivä näytetää ett' kyllä meistä on johonkin ja toivottavasti se näkyis pian."

Motivaatio on huipussaan, ja hermosoluja näkyy yhä vähemmän. Tämän hevosen kanssa siis tosiaan on joutunut kasvattamaan hermoja, sillä kun yksi asia hoituu tulee seuraava stoppi. 
(Kuten tällä hetkellä odotan kovasti että mitä nyt seuraavaksi...) 


Olen myös oppinut tämän viimeisen puolen vuoden aikana tuosta makkaranpätkästä sen, että hevoset eivät todellakaan ole kivoja leikkikaluja vaan ne oikeasti elävät ja oikeasti tarvitsevat sen joka huolehtii heistä(varsinkin tämä yksilö). Olen myös oppinut välittämään Wstä todella todella paljon.


Haluaisin itsessäni parantaa, hmmhmm.. Asioita on monia mutta kaikki kehittyy aikanaan, ainakin toivon niin. Mutta nyt näin jos tästä näin heitän jotain niin tahtoisin yhä enemmän ja enemmän oppia lisää (asiasta poiketen). 
Itsessäni voisin parantaa sellaisen pikkuriikkisen hommelin, että jos asiat ei jostain syystä vaan skulaa niin siirrytään toiseen. Sillä yleensä jään vain jäkittämään sitä tiettyä vaihtoa tai pysähdyksiä tai muuta jännää joka ei nyt juuri sinä päivänä ole se juttu. 

Olen ylpeä pikkuisesta possustani Wstä, joka oikeasti on opettanut mua tässä asiassa ja PALJON.
Tämän hepan avulla olen oppinut hoitamaan ties mimmosta sairautta tai haavaa tai onkelmaa ja myös kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä ja vielä vähän lisää kärsivällisyyttä. 


Kyllä se ilo on sitten sen arvoista kun jokin onnistuu tai heppa tulee jälleen terveeks. :D


Jopas tuli romaani... Kuvat ovat vuodelta nakki ja muusi maastoesteiltä, minä ja uljaana ratsunani joku kiva iso heppa :D


Tänään tuli tehtyä poitsulin kanssa igen kentällä kävelyä. Hämmästyinkummastuin myös kun tallille saavuin kuinka takajalka oli aivan totaalisen normaali vaikka kahteen päivään ei ollut tehnyt mitään. Ehkä se vihdoinkin taas alkaa tervehtyä. JEIJ!


ANTEEKSI KUN TEKSTIN ALLA ON JOKU IHME VAALEATAUSTA EN VAIN SAA SITÄ POIES.....DÄMMIT