Joululahjojaaa

Esittelen saamani joululahjat. En siis toivonut mitään, sillä perustein että mulla on jo kaikkea. Vaikea keksiä siis mitään mitä toivoa.
Kuitenkin joitain paketteja sieltä tuli ja suurin osa tuli rahana.

Ensimmäiseen kuvaan mahtuu suklaarasioita. Nam, rakastan suklaata joten eivät mene hukkaan. Veljeltäni ja hänen kihlatultaan sain tuon Playboy setin jossa on hajuvesi sekä rasva. Nämäkin tulevat käyttöön ja olivat kuulemma aivan minunlaisiani kun olen niin blingbling.
Vielä viimeisenä Muumi-muki sekä kulho. Ihastelin kaupassa näitä ja samalla mainitsin asiasta äiskälle että mulla ei ole mitään muumi-astioita.

Iiiiiihana puff-paita BikBokista. Tätä kattelin useamman kerran ja taisipa äiskä laittaa huomioon sen.

Mainitsin myös että joku kirja voisi olla kiva joululahja ja olin juuri käynyt katsomassa Nälkäpeli - leffan ja tykkäsin todella paljon, joten tätä siis iltaisin luetaan.

Korvikset BikBokista. Uudet kannukset, vähän pidemmät mutta pyöreäpäiset joten ei karva katkeile pojilta kun sen verran herkkä karva, Varsinkin Vaavilla. Sedältä leffalippu sekä kummeilta Stockalle lahjakortti.

Lopuksi vielä toisilta kummeilta tuollainen suklaaihonhoitosetti. Tästä pääsin jo nauttimaan eilen.

Tässä oli tämän joulunlahjat.

                     HYVÄÄ JOULUA !!

Luukku 24

Luukku 24 paljastaa arvontojen voittajat. Arvonnat olivat luukussa 4, 13 ja 18.

Voittajat ratkaistiin netissä olevalla arvontakoneella. Voittajille ilmoitetaan myös sähköpostitse.

Luukun 4 voitti Emmi 

Luukun 13 voitti Fanny

Luukun 18 voitti Paula

Onnea voittajille !

Baaaanausss

Oltiin tänään Emman ja Elli-ponsun kanssa pellolla. Tällä kertaa allani oli kovan luokan ferrari nimeltä Acsu the steroidipelle. Pellolle päin mentäessä minä ja Acsu vauva mentiin ekoina. Ponit käyttäytyivät todella hyvineivätkä tehneet mitään hölmöilyjä. Pellolle päästyämme kohtasimme ihmisen, hui! Toivotettiin hyvät joulut ja jatkettiin matkaa.

maneesi kentältä kuvattuna

Päästiin baanaus osiolle. Aluksi ravattiin pellon toiseen päähän ja sitten otimme hallittua laukkaa toiseen suuntaan. Pieni tauko, Emman sormien lämmittelyä ja sitten jälleen hallittua laukkaa toiseen päähän. Josta teimme uu- käännökset ja jatkoimme laukassa takaisin.
Jälleen pieni sormien lämmittely tauko mutta tällä kertaa kävelimme samalla pellon toiseen päähän josta sitten vähän reippaampaa laukkaa mutta hallittua. Me pidimme siis Acsun kanssa perää ja E kirjaimet menivät edellä. Välillä Vaavi oikein innostui ja työnsi oikein kunnolla niitä takajalkoja sinne mahan alle jolloin saavutettiin niin sanottu "tankkeri" edessämme. (HUOM! en itse keksinyt tuota nimeä, se oli ihan ponin omistaja itse ;)... )

baanaus ralli edessäpäin ja Acsu valmiina lentoon

Vielä loppukäynnit ees taas pellon poikki ja matka kohti tallia alkoi. Reissuun meni noin tunti ja sitten olikin hevosen vaihto. Ensiksi puhdistin polkemahaavan acsun takasesta ja sitten Acsu pihalle ja Walpero sisälle. Siellä se kiusasi pientä valkoista ponia jote se herra W pelkää kovasti, ainakin tämän viikon koulutunnilla piti juosta karkuun.

W sai hetken aikaa syödä heiniä kun minä laittelin ruokia ja muuta hauskaa.
Tänään olikin rankempi treeni Wn osalta. Käveltiin todella pitkät alkukäynnit, noin 20 minuuttia jonka jälkeen keräilin ohjia ja aloin työstää käyntiä. Halusin Wn hyvin avuille vaikka siinä menisi parikin tuntia. Teimme paljon pohkeenväistöä ja oikeeseen suuntaan väistettäessä W alkoi keulimaan ja hyppimään ja pomppimaan mutta saatiin kuitenkin pikkuhiljaa rennommaksi. Esteiden ympärillä voltteja niin että voltilta voltille toiseen suuntaan ja viisi volttia tällei peräkkäin jonossa.

Käyntiä oli työstetty noin puolisen tuntia jonka jälkeen lisäilin mukaan ravisiirtymisiä. Tehtiin samaa volttitsydeemiä ravissa ja pohkeenväistöä ravissa. Jos meni sähläilyksi siirryttiin käyntiin.
Tätä jatkettiin jonkun aikaan kunnes W rentoutui ja oli hyvä mielestäni. Hetken kävelyt ja samaa sitten laukassa tosin jätettiin pohkeenväistöt pois tai sitten ravissa, vähän fiiliksen mukaan.

W olikin yllättävän nopeasti hyvä ja jätettiin siihen. Noin tunti tässäkin meni ja hyvillä mielin talliin.
Pojut saivat myös ekaa kertaa pipari-keksejä. Acsun mielestä ne oli todella jänniä ja hyviä ja W aluksi ihmetteli sylkäisemällä ne pois mutta muutaman syötyään nosteli etuhuulta ylös ja söi ihan innoissaan.
Huomenna Jouluaattomaastoon.

Donna on erimieltä asioista

erittäin ihanaa jugurtti "jäätelöä" kera mansikoiden ja kiivien 

Luukku 23

Luukku 23 on hieman erilaisempi luukku. Laitan kuvia jotka kuvailevat minua. Kuten sanottu kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

maybe some day ;)

Luukku 22

Luukku 22 sisältää talvisia kuvia eläimistäni.

Luukku 21

Seuraavat luukut tulevat blogin puolelle sivujen loputtua. Tämä postaus käsittelee pelkoa sekä tapaturmia.
Itse olen harvemmin kokenut pelkoa ratsastaessa. Olen aina ollut todella rohkea sekä teen ensin kunnes ajattelen.
Hevosten kanssa on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Listaan nyt osan mitä muistan ja pahimpia sekä sellaisia tapaturmia jotka ovat vaikuttaneet ratsastukseen.

Ensimmäisenä mieleen tulee mopokolari jonka ajoin noin kolmisen vuotta sitte. Auto lähti ohittamaan ja törmäsi sitten takaapäin mopooni. Minulla oli kepit monta viikkoa ja vasen nilkka huononi todella paljon. Nivelsiteet ynnä muut siteet nilkassa kokivat kovia ja vaurioituivat. Ratsastus kärsi todella paljon tästä, pari vuotta jopa. Nilkka ei kestänyt painoa eikä taipuvaisuutta ja usein muljahtikin pois paikoiltaan. Juosta en pysty koskaan ilman nilkkatukea.
Tämän kolarin seurauksena en uskaltanut ajaa mopolla vuoteen ja auton kyydissä pelkäsin ohi ajavia autoja todella rajusti. Saatoin useamman kerran kiljaista vaikka auto meni kaukaa. Enää liikenteessä en pelkää, sen verran olen jo rohkaistunut ja joutunut hillumaan siellä paljon.
Nyttemmin nilkka on alkanut  kestää mutta jäljet muistuttavat vieläkin tuosta.

Pienenä onnistuin myös putoamaan ponilta. Olin noin 7-8 vuotias ja ratsastin Karlvikin ponikoulussa. Menin sellaisella länkkäriponilla joka oli mielestäni todella villi. Tunnin aikana joku tippui poniltaan jolloin tämä vapaana oleva poni juoksi ympäri maneesia ja keksi mennä uran jossa on hevosia ja seinän välistä ja minun kohdallani puraisi poniani jolla menin. Tästä riemastuneena ponini lähti kiitolaukkaa maneesia ympäri ja jotenkin kumman syystä kiepsahdin ponin mahan alle ja siitä putosin maahan. Tästä jäi muutamaksi vuodeksi pelko, joka on jo kauan aikaa sitten hävinnyt.

Tämä tapaturma sattui myös hevosten parissa. Olin vielä ratsastuskoululainen ja olin osallistumassa kisoihin tallin tuntsarilla. Kisat olivat knaperbackassa, hevosella Rasmus. Olin verryttely alueella sen kanssa. Aluksi opettajan hevonen pillastui jonka seurauksena minunkin hevonen pillastui. Olin laukkaamassa kulmassa jolloin tämä pukitti ja lensin maahan oikealle puolelle mutta valitettavasti samalla hevoseni kääntyi oikealla jolloin jäin hevosen jalkoihin. Hevonen osui kaviollaan juuri kypäräni alapuolelle vasemmalle puolelle jolloin korvani taakse muodustui hevosen kengän muoto. Korvan tausta turposi ja siinä hetken polvillani lepäilin kunnes minut laitettiin uudestaan selkään. Opettajan hevonen jälleen pillastui ja sen seurauksena minunkin hevoseni, minä lensin uudestaan selästä mutta en tällä kertaa jalkoihin. Uudestaan selkään mutta nyt vain kävelin ja yhtäkkiä silmissä vain sumeni ja aloin itkemään kun en nähnyt mitään ja päänsärky oli aivan kauhea.
Joku oli käynyt katsomossa sanomassa että tyttö on tippunut ja äitini juoksi sinne jolloin me sitten lähdimme lääkäriin. Lääkärissä pääni sitten kuvautettiin ja löydöksenä pääkallosta lohjennut palanen, toisin sanoen kalloni on murtunut mutta ei vaarallisesti.
Tällä hetkellä korvani takana on arpi ja "kolo" ja luunpalanen on löytänyt tiensä leukaluideni väliin jolloin leukani naksuu ja natisee sekä jumittuu joka on todella rasittavaa.
Mutta pelkoa ei jäänyt, ainoastaan harmitti kun en päässytkään kisoihin lempihepallani.

Monen monta kertaa olen tippunut hevosen selästä, Wallulta 2 kertaa ja Acsulta en vielä ole kerennyt kertaakaan. Yhdessä vaiheessa jopa laskin putoamisiani jotta 100 tulee täyteen olen hyvä ratsastaja. Useamman kerran olen vetässyt esteiden sekaan tuntsareilta mutta pukittelut ja kieltäytymiset ovat kehittäneet tasapainoani todella paljon. Olen tyytyväinen että näin on käynyt.
Monen monta paikkaa on murtunut mutta ne eivät ole koskaan estäneet menoani.
Potku nilkkaan ei myöskään hidastanut ainoastaan kepeillä kävely oli tuskallista mutta hevosilla pystyi menemään ilman jalustimia jonka kehitti myös keskivartalolihaksia.

Tyhmyydestä myös sakotetaan. Crocsit tai tennarit tallilla - ei hyvä. Monen monta kertaa varpaat ovat saaneet kokea tämän ja enää ei olla moneen vuoteen käyty lääkärissä näyttämässä varpaita sillä hoito-ohjeet ovat selkeät jo tähän asti.

Kipsi kädessä on myös helppo ratsastaa, ainakin ranne pysyy suorassa.
Olen aina ollut tapaturma-altis ja koko ajan sattuu ja tapahtuu minulle (..kuten tänää aamulla onnistuin potkaisemaan penkin jalkaan...) joskus kompastun rappusissa joskus kaadun ihan ilman mitään syytä tai kävelen päin ovea joka on auki..
Mutta koskaan ei ole jäänyt pelkoa mistään, ainakaan pitkäaikaisesti ja kaiken yli ollaan päästy, ehkä minulla on vain kova tahdonvoima.

vaavin pomppuja

Eilen oli vaavin estetunti. Ei vaan onnistunut ei. Se vei mua 6-0 ties mistä repinyt nuokin energiat.

Walperolla menin sitten ilman satulaa, ravia ja laukkaa ja muutama estekkin hypättiin ihan mielenvirkistykseksi.

Tänään olin molempien ponsujen kanssa pellolla. Ensiksi Walpero. Käveltiin muutama kerta pelto läpi ja sitten pitkä suora ravia. Jonka jälkeen käveltiin takaisin ja sitten laukkaa, välillä piti vähän hidastella vauhtia kun W on taas vaihteeksi kerännyt hirveät energiat ties mistä. 

Muutama kerta näin ja sitten käveltiin takaisin kotiin. Poju tarhaan jossa veteli sitten rodeopukkisarjaa. 

Seuraavaksi Vaavi. Vaavi sisälle ja nopsasti kamat niskaan että keritään vielä valosaan aikaan pellolle. Pitkin ohjin sitten käveltiin pellolle ja samaa tahtiin kuin Wallun kanssa. Ensiksi esiteltiin pelto ja sitten ravia ja laukkaa. Yhdessä vaiheessa vaavi rupesi hieman protestoimaan ja yritti söpösti pukittaa huonoin tuloksin. Pieni karjasu ja Vaavi oli jälleen kiltti mammanmussukka. 

Vaavilla uskalsin jopa mennä täysiä kun sen sai niin hyvin hanskaan.  Ohitettiin jopa matkalla haukkuva ihan hullu suomenajokoira vai mikä lie ja vaavi vähän yritti piffiipaffii mennä mutta rentoutui heti kun päästiin vain ohi.

Seuraavaksi kotiin. Vaavi tarhaan ja voi herranjestas noilla kahdella ei energia lopu. Vaikka kuinka treenais. Ehkä se sitten on vain hyvä asia ettei kunto lopu helposti. Huomenna vähän kevyemmin ja sunnutaina sitten jälleen pellolle kera seuran Saas nähdä pysytäänkö selässä vai ei.

Luukku 18 ARVONTA

Luukku 18 takaa paljastui viimeinen arvonta. Lisäsin tämän luukun tälle blogipuolelle jos muutkin joulukalenterin lukijoiden lisäksi haluavat osallistua. Sama systeemi kuin luukussa 4 ja luukussa 13.

Arvontaan osallistuminen on helppoa. Kirjoitat vain nämä tiedot minulle tuonne alas kommentointi osioon;

- kommentoimalla "jep" pääset osallistumaan

- toimiva sähköposti

- jos sinulla on blogi niin linkki blogiisi ? 

Näin helppoa on siis osallistuminen !

Osallistumisaikaa on 23.12. asti

Viimeisessä arvonnassa on jälleen kerran siis palkinto joka sisältää;

Horzen ruskeat etusuojat ja Kilpailemaan - DVD