jännityyyyyyys

Unohdin aivan vallan tulla kirjoittelemaan tänne.
Maanantaina treenailimme Fulliksen kanssa koulua, hieman lyhennyksiä ja pidennyksiä, mutta kevyesti. Fullis oli erittäin hyvä ja ei ollenkaan tahmea.

Tiistaina meillä sitten oli estevalmennus. Robby pisti meidät melko koville, ja menimme rataa ja yksittäisiä, enemmänkin oksereita ja linjoja. Oli mitä ihmeellisimpiä linjoja mutta kunnialla selviydyimme niistä. Valitettavasti tällä kertaa ei ollut kuvaajaa joten siitä ei tule materiaalia.

Wallun kanssa olemme tehneet samoja harjoituksia (tylsääää) mutta pakko tehdä että poju pääsisi kuntoon.
Tiistaina olimme myös Hipposportis etsimässä satulaa, ja ihmettelin kyllä touhua suuresti.
Menimme varta vasten sinne että satuloita kokeltaisiin monia (!) ja sillä magneetti/sähköjutskulla mutta ei. Selässä käytettiin kahta satulaa ja toista kokeiltiin selästä, niin että menin muutaman kierroksen käyntiä ja ravia.

Heidän mielestään todella hyvä Wlle, satulan alle vain Mattes ja sinne sitten paloja sen verran kuin tarvitaan.
Siellä selässä kun kokeilin sormia työntää kaaren alle, sormet eivät mahtuneet kuin tunkemalla ja satula melko paljon lapojen päälle.

No, otimme satulan kotiin sovitukseen (piti saada monta satulaa mutta no nii..) sitten fysis katsoi satulan keskiviikkona ja menin selkään ja heti huomasimme kuinka satula oli ihan takakenossa (tuntui kuin olisin istunut kiikkutuolissa) ja että satulan alle ei todellakaan jäänyt tilaa (sään kohdalta) niinkuin tarkoitus oli.
Hän myös sanoi että mattes on huono vaihtoehto tälle hevoselle sillä taskut tulevat aivan vääriin kohtiin.

Kysyin saisinkos sitten ilman satulaa mennä ja sehän sopi. Katsoimme vielä Wn liikkeessä (juoksuttaen) ja poika oli kuulemma 150% parempi. Hän myös ehdotti mulla fysioterapeutin ammattia. ;)
Katsotaan katsotaan.

Tänään kävimme sitten palauttamassa satulan ja kävimme Kirkkonummella Nooran luona katselemassa uutta tallia. Hienohan se oli.

Menin tänään Wllä ilman satulaa ja ukkeli oli ihan hörhönä. Kyllä se siitä pian toivon mukaan rauhoittuu taas.
Fulliksen kanssa ollaan tehty ke-to maastokävelyjä ja tänään meidän Donna-koira, rottweiler, pääsi vapaaksi äidiltä kun he olivat lenkillä tallilla.

Donnahan pelkää hevosia kuollakseen mutta on tottunut nyt parin päivän aikana siihen että kaukana ne ovat siedettäviä.

No, siinä sitten raviradalla kun käppäilimme Fullksen kanssa niin Donna oli lähtenyt meidän peräämme ja kun käännyimme meinasi sydän pysähtyä kun Donna seisoo takana ja näyttää sudelta. :D:D (älkää kysykö miten rottweiler voi näyttää sudelta)

No, siinä pari kertaa se räyhäsi haukku ja oli niin isoa vahtikoiraa. Vähän kun Fullis jalkaa tai häntää liikutti johan lähti koira karkuun ja korvat luimus ja häntä koipien välissä. Piti takas tulla rähjäämään mutta saatiin sitten äidin kanssa totutettua Donna niin että vieressä voi kyllä kävellä.
Eipä sitten enää rähjännyt hevosille (EDISTYS) ja menin vielä antamaan shettisponille pusuja tarhaan. Luulin varmaan kaveriksi, shettis katsoi silmät pyöreinä kun toisella heiluu häntä kuin propelli ja ois niin innoissaa leikimmässä pienen ponin kanssa. Harmi kun ei tullut kuvaa otettua.

Huomenna Fulliksen kanssa vähän koulua ja Wn kanssa juoksutus/maasto. Lauantai jännittää ihan prkeleesti kun ei ole kahteen kuukauteen kisannut, oijoijoi. Robbyn sanojen mukaan siis mennään eli hevosen vahvuuksien mukaan. Kovaa ja ruusukkeet kotiin.

lölz huom kieli