Rupesimme sitten tekemään käynnissä paljon pieniä voltteja ja kahdeksikkoja.Molempiin suuntiin ja lähes koko ajan, niin että pohjeavut ja pidätteet menisivät helposti läpi ja hevoset alkaisivat kantaa itseään paremmin ja taipuisivat helpommin.
Meillä oli hieman ongelmia Wallu kun on hieman kankea mutta kyllä se siinä vertyi huomattavasti ja alkoi tulla mukavammaksi ratsastaa. Itseasiassa jopa todella kevyeksi, eli ei painanut kädellä, ei kummallekkaan ohjalle.
Ravissa teimme hetken samaa ja sitten jatkoimme harjoitusravissa volttien tekemistä niin että takaosa väisti hieman voltin ulkopuolelta ja muuten avoa pitkillä sivuilla lopuksi.
Tämä tehtävä oli vaikea sillä W huomattavan usein rupee painamaan kädelle eikä halua kuunnella vasenta pohjetta, varsinkaan sileällä siis.
Vaikka kuinka yritin Tepon ohjeista huolimatta saada kannuksella hieman apua en vain saanut jalkaa siihen asentoon että kannus olisi osunut hevoseen. Lonkat siis pitää saada avattua, mutta miten. Pikkuhiljaa W alkoi painaa vasemmalle ohjalle yhä enemmän ja enemmän ja näin ollen tiesin että vedän/pidän siitä liian kovaa kiinni koska muutenhan se olisi kevyt. Yritin keventää ohjaa ja ratsastaa enemmän oikealle ohjalle ja näin. Välillä tämä jopa helpottui.
Teimme siis tuota raviharjoitusta todella pitkään ja kävelimme sitten hetken ajan. Wallu venytti todella hyvin kaulaansa eteen alas, tämä on siis hyvä merkki. Sitten otimme laukkaa. Käynnissä avoa puoleen väliin pitkää sivua jonka jälkeen suoristus laukkaa ja pääty-ympyrä laukassa josta siirtyminen raviin ja avoa ravissa pitkän sivun puoleen väliin ja taas laukka. Piti hetken aikaa miettiä tehtävänantoa kun se saatiin sillä melko monimutkainen mutta kyllä se sitten siitä. Siirtymiset olivat semmoista takaisin vetoa ja avot pikemminkin pohkeenväistöä ja laukka kiitoa. Mikään ei siis suorasanaisesti toiminut.
Lopuksi vielä laukkasimme koko ajan ja yritimme saada taivutettua hevosia. Minä yritin enemmänkin saada takajalkoja alle ja pidätteitä läpi, jätän usein pidätteet puolitiehen ja sitten höllään. Eiliset pidätteet välillä menivät jopa vetokisan puolelle ja W tuli entistä vahvemmaksi. Käsi- seka vatsalihakset että jalkalihakset joituivat siis toden teolla töihin. Kädet huutavat vieläkin hallelujaa.
Lopuksi Walpero alkoi kuitenkin rentoutua ja pidätteet onnistuivat liiankin hyvin ja pohje ei ollut tarpeeksi kiinni jolloin tuli siirtyminen raviin. Onnistuttuamme ravasimme pitkin ohjin jolloin Walpuri venytti eteen alas oikein laamamaisesti ja vaikutti tyytyväiseltä.
perjantaina estevalmennus katsotaan jos saadaan jotain materiaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti