 |
| © Erica Hellman |
Samalla kun iänikuinen hevosenhoitajani ( lue ! äiskäni siis ) laittoi heposelle ruuat minä kävelin pitkin maneesia vetäen hevosta perässä. Muutamat pitkät sivut minä juoksin ja W ravasi perässä.
Siinä siis viikonloppu ja kuvat tulevat myöhemmin ostoksista sillä vieläkään en ole saanut kuvattua niitä, pahoitteluni.
Maanantai meni maneesissa illalla valmennustuntien jälkeen ratsastaessa. Walpero oli kerennyt kerätä energiaa huimasti joten päädyt mentiin kylki edelle kiitoravia, menimme monta pääty-ympyrää ja pikkuhiljaa W alkoi rentoutua ja kuunnella sisäpohjetta paremmin. Tosiaan olen herkistänyt pollea sen verran että kuuntele nykyään jo melko hyvinkin.
Nyt taas pitkästä aikaa alkoi taas painaa hieman vasemmalle ohjalle joten jätin vasemman ohjan ns. "löysäksi" ja ratsastin vain pohkeella eteen ja istunnalla pyrin hallitsemaan vauhtia ja oikealla ohjalla hieman. W parani koko ajan ja laukassa meillä olikin sitten taas tekemistä.
Vauhti kiihtyi ja Wallu vain halusi tehdä omiaan ja ratsastajalla meinasi hermot pettää. Laukkasimme sitten maneesia ympäri molempiin suuntiin monta kierrosta niin että olin kevyessä istunnassa ja vaihtelimme suuntia silloin tällöin. Lopulta W alkoikin kuunnella ja teimme loppuravit löysällä ohjalla jolloin W venytti kaulaansa oikein kunnolla.
 |
| © Erica Hellman |
Tiistaina sitten menin suoraan koulun jälkeen yhden aikoihin tallille ja menimme käppäilemään tielle puoleksi tunniksi ja sen jälkeen maneesiin. Maastossa törmäsimme pariin traktoriin mutta niistä selvisimme hengissä ja mukavan ystävällisiä kuskit olivatkin vaikka Walpero kävikin hieman ojan puolella, tosin omasta tahdostaan.
Matkalla myös ajoi vastaan erittäin lujaa ajava naishenkilö joka alkoi oikein toden teolla ottaa päähän. Hiekkatiessä tietenkin oli kuoppia ja niissä vettä ja hänen oli aivan pakko ajaa niistä kuopista aivan törkeen lujaa eli noin 80 km/h (50km/h alueella...) ja ja niin että vesi lensi ja Wallu sai hirveät kohtaukset kun auto melkein osui meihin vaikka olimme niin reunassa kuin pystyimme ja auto ajoi keskeltä tietä vaikka toisella puolella olisi ollut parikin metriä tilaa. Harmi kun en ottanut rekkaria ylös niin olisin pirauttanut kyseiselle kuskille ja sanonut pari valittua sanaa..
 |
| © Erica Hellman |
Noh, retkestä selvittiin ja pääsimme maneesiin. W oli todella jännittynyt ja ravissa työskentely oli aivan mahdottomuus.
Maneesiin oli jätetty muutama puomi ympyrän muotoon joten näitä menimme ravissa ja teimme aina puomi toiselle puolelle voltin, mutta W ei tahtonut kuunnella ja heitteli päätään miten sattui ja takajalat vain kipittivät.
Otimme sitten laukkaa monta kierrosta ympäri maneesia suuntaa vaihtaen välillä lujaa välillä hallitummin ja peruutuksia ja pysähdyksiä.
Wallu veti sitten peruutuksessa herneen nenään ja ensimmäistä kertaa rupesi keulimaan.
Tunsin vain kuinka jotenkin asento muuttui ja hevonen tuntui oudolta ja näin kuinka etujalat kuopivat ilmaa.
Se oli jo aika pelottavaa. Pääsimme kuitenkin takaisin maahan turvallisesti ja jatkoimme ravissa työskentelyä. Tämä toimi sitten jo paljon paremmin kuin aluksi. Menimme myös samalla ympyrällä laukassa, välillä kiihtyi liikaa ja välillä kuunteli oikein hyvin, lopetimme sitten kun saimme oikein hyvän pätkän tehtyä.
Walpero takaisin tarhaan ja minä kotia kohti "sukujuhliin".
Tänään sitten illemmalla kouluvalmennus ja perjantaina estevalmennus.
 |
| © Erica Hellman |
 |
| © Erica Hellman |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti