tarhaus tärkeääkö?

Pistin nyt mietintä myssyni päähän ja halusin hieman avartaa muillekkin miten hevosen käytös voi muuttua ulkoilun vähentämisen tai lisääntymisen kannalta. Aloin itse myös tarkkailemaan muitten hevosten käytöstä täällä sekä myös oman hevoseni käytöstä, miettimään kuinka se on muuttunut mihinkin suuntaan ja käytös ja keskittyminen.
Täällä saksassa ollessani (sekä sen muutaman viikon Hollannissa..) olen alkanut ymmärtämään tarhausta ja miksi keski-euroopassa ei tosiaan tarhata.

Täälläpäin on lähes tulkoon vain laitumia pihoilla joissa on hevosia. Vain harvassa tallissa saattaa olla maksimissaan 5 tarhaa. Laitumien ideana toimii se että "ylimääräiset" hevoset joilla ei työskennellä laitetaan päiväksi sinne. Kuten esimerkiksi tammat + varsat tai nuoret hurjapäät saavat viettää kevään/kesän/syksyn tai jopa kaikki kolme ajanjaksoa laitumella.
Näin ollen ne eivät ole tiellä tallissa eivätkä hypi seinille ollessaan 24/7 karsinassa tekemättä mitään.
Tarhausaika jos sellaisia pihasta löytyy on keskimäärin yhdellä hevosellä noin tunnin, hieman virkistyaikaa siis. Siinä ajassa ei yleensä kerkeä sattumaan ja tarhat ovat tehty myös nurmikolle eli mielenkiinto pysyy nurmikossa sen tunnin ajan ja kun tarpeeksi on mussutettu yleensä alkaa riehuminen joten sitä ennen hevoset on aina pyritty sisälle tuomaan.

Täällä meillä ei ole tarhoja ollenkaan, vain laitumia ja isoja sellaisia. Acsu on pysynyt nyt siis 3 viikkoa sisällä, jos ratsastusta ei lasketa. Kerran vapaapäivänäni olen sen kanssa mennyt syöttelemään ruohoa mutta muuta ulkoilumahdollisuutta pojulla ei valitettavasti ole.
Jos hevonen on tottunut pääsemään ulos sen kyllä huomaa jos hevonen on seissyt sisällä tarpeeksi pitkään eikä pääse päästelemään höyryjä ja sitä pöllöenergiaa jota ei kaivata ratsastuksessa.

oli sää mikä tahansa hevoset ovat ulkona, tietenkin lämmikettä sen mukaan ja myrskyt vietetään sisällä

Laitumelle en Acsua voi laittaa sillä kaikki ovat täynnä tai ei käytössä. Mielelläni sinne pojan tuuppaisin mutta valitettavasti nyt on näin. Tauoillani kerkeäisin käydä taluttelemassa hevosta mutta Acsun täytyy keretä syödä omat ruokansa ja minun joten tämäkään ei ole mahdollista. Vapaapäivät ovat ainoat jolloin on siis mahdollista päästää poika hieman syömään ja ulos karsinasta, vaikkakaan en ulkona voi seistä sen kanssa montaa tuntia narun jatkona.

ulkona olemisesta nauttivat myös koirat

Tämä on yksi asia mitä odotan kun kotiin päästään että hevonen vihdoin pääsee kokopäivätarhaukseen, itselleni on siis hyvinkin tärkeää että hevonen pääsee tuulettumaan ulos ja päästämään päivän höyryt vaikka vain seisomalla tarhassa mielummin kuin karsinassa. Näin ollen usein turhat pukkisarjat ja käsistä lähdöt jäävät pois. Tällöin hevonen myös jaksaa keskittyä itse työntekoon paljon paremmin eikä vain riehumiseen ja poukkoilemiseen. Joka kulmasta ei hyökkää mörkö ja avot ja sulut sujuvat koko pitkän sivun ilman sivuttaispomppuja suuntaan tai toiseen. Ainakin omalla kohdalla tämä on tepsinyt.

Ymmärrän tietenkin keski-europpan ajatusmallia siitä että kisahevosia ei uskalleta laittaa tarhaan juuri senkin takia ettei rikota jalkoja tai muuta haavereita jotta kisahevonen pysyy kisakunnossa, mutta samalla lailla niitä haavereita voi sattua karsinassa esim piehtaroidessa tai muuten vain. Mutta tietenkin tämä minimoi sattumuksia ja takaa paremmin kisakauden pituuden.

nautitaan yhdessä kesästä

Vaikka hevonen ei osaisi ajatella että ulkona on parempi ja kivempaa jos ei ikinä ole sitä päässyt kokemaan niin oma mieli lepää kun tietää että hevonen pääsee ulos ja näkemään muutakin kuin vain neljää seinää. En itsekkään viihtyisi neljän seinän sisällä. Vaikka haavereita sattuu niin tulen aina tarhaamaan tai viemään laitumelle hevosia vaikka olisi minkä tason hevonen.