Noh kerrotaan hyvät, eli opin taas jälleen kolmessa päivässä ratsastamaan ehkä hieman paremmin ja tuli myös välillä tunne että olenko koskaan ennen käynyt edes hevosen selässä ja niin edelleen.
Tiistai
Noora haki minut aamupäivällä ja menimme Hipposportin kautta Kirkkonummelle. Siellä sitten katsoimme pari Aavekuiskaaja jaksoa ja menimme ratsastelemaan, tai no pääasiassa minä ratsastin.
Ensiksi menin PM-ponilla, siis poni joka on kilpaillut PM-tasolla. Oli aivan mahtava ja todella suloinen.
Seuraavaksi menin sitten Nooran hölmöläisellä, Santulla joka on 7-vuotias. Herrasmies kun oli niin todella kivasti kulki, aluksi piti vain vähän höyryjä päästellä niin laukattiin ensin ja sitten alettiin kunnolla työstää ravia.
Keskiviikko
Lähdimme aikasin aamulla klinikalle. Kahdeksan aikaa aamulla oli siis lähtö Hyvinkää - vermo - Hyvinkää. Kotiin palasimme reissulta puoli seitsemän illalla. Sitten maneesiin esteet ja hyppäämään.
Ensiksi hyppäsin uudelleen koulutetulla 7vuotiaalla westerhevosella. Ollut siis ennen westernkäytössä.
Hevonen oli aivam ihana, vähän hömelö mutta silti hyppäsi todella rehellisesti ja hyppäsimme jotain 85cm okseria loppupeleissä. Tämän tytön laukassa olisi voinut matkustaa niiiiiiiin kauan kun vain sielu sietää.
Seuraavana oli vuorossa 4vuotias poni, okei pienihevonen, sillä on hypätty on vain muutama kerta.
Tähän rakastuin heti ensimmäisellä laukannostolla. Vähän vihreä mutta silti todella valloittava persoona.
Hyppäsi todella rehdisti ja kun saimme draivin päälle niin sitä ponia ei pysäyttänyt mikään, siis kyllä sen sai helposti kiinni ja niin edespäin mutta silmissä syttyi ilo ja hyppäämisen halu.
Torstai
Aamulla sitten taas hyppäämään, oltiin jätetty esteet maneesiin joten niitä ei enää tarvinnut siirrellä ymsyms.
Ensiksi tuli Pyhän Yrjön tasoinen kouluheppa, ja siinä vaiheessa meinas puntit tutista että miten näin korkea tasoisen hevosen kanssa voin ratsastaa mutta loppupeleissä hevonen osoittautui todella miellyttäväksi ja mukavaksi ratsastaa. Noora piti minulle tunnin tämän kanssa ja tämä kaveri hyppäsi niin pyöreesti selkää käyttäen että ei uskoisi kouluhepaksi, sanoinkin että tätä täytyy myydä esteheppana. Mutta se kyllä osaa koulua niin vaativaatasoa että ihan hyvä että myydään kouluheppana. Mutta kuitenkin lopuksi tällä hepalla päästiin korkeudelle noin metri okserilla ja 90cm pystyllä. Kyllä oli niin rehtiheppa taas alla.
Seuraavana vuorossa hölmöläinen Santtu, Nooran oma. Kyllä rauta kuumuu kun energia kerääntyy pieneen palaseen. Santtu siis kuumu aika lailla mutta oli kuitenkin hallittavissa. Heppa hyppäsi todella kevyesti ja niin vaatimattomasti että ei uskoisi. Oli kuitenkin todella kiva ja vauhdikas.
Näin siis meni kolme päivää tuolla kirkkonummella. Huomasin itsessäni sen että olen ratsastanut todella alitemmossa kotona ja nyt täytyy vähän ryhditäytyä ja ratsastaa eteen eteen eteen. Heti kun siihen taas kyetään. Elikkä siis huonoihin uutisiin........
...... Menin tallille, otin kamat esiin, laitoin kamat valmiiksi, harjasin hevosen ja tsädäää mitäs sieltä paljastuikaan?
Kenkä irti siitä jalasta joka on nyt ollut kipeenä, ja fiuuuuu polvi turvonnut edestä ja jalka lämmin.
Oli kuulemma jätetty yksin laitsalle ja sitä ei saa siis jättää yksi tai tulee suoraan sanottun hulluksi. Oli siis varmaankin riehunut laitsalle ja sitten varsa on varmaan taas potkaissut polveen. Ja ainiin, takajalastakin oli lähtenyt nahkat mutta se onneksi hoituu aloe veralla.. Miksi mulla on aina näin huono tuuri tän eläimen kanssa?? Nyt sunnuntainakin olisi ollut koulukisat mutta saas nähä päästäänkö niihin..
Ja siis huomenna taas viikin eläinsairaala here we come.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti