VAAAVI ja ypis ps. piiiiiitkä stoori

Okei, nyt aivan ensiksi on ihan pakko hehkuttaa tästä uudesta tulokkaasta joka tulla tupsahti suomeen tänä aamuna. Saatiin puhelu että vaavi onkin jo parisen tuntia aikaisemmin perillä kuin oletettiin mutta eipä hätiä mitiä siellä oli muita henkilöitä sitä vastassa.

Poitsulle oli ostettu hieno ja uusi toppis matkalle ja jota ei mielellään pidettäisiin sitten muuten päällä kuin ns. erikoistilanteissa no mutta vaavi oli sitten hieman keksinyt omaa hauskaa matkalla ja pistänyt loimen uuteen uskoon. Sen loimen elämänkaari päättyi siihen, vanutupot lentelivät loimesta.

entinen loimi...

Kun tultiin ypäjältä niin siellä se vaavi odotti tarhassa ja oli niin hellyyttävä kun syliin asti oikein tunki. Pusuja sateli koko ilta ja kaikki piti tutkia maan ja taivaan väliltä. Samalla kun harjailin vaavia niin se tykkäs mutustella riimunnarunpäätä jolla oli sidottu suolakivi seinään kiinni.

Harjauksesta se nauttii ja hellyydestä ja pusuista.
Mentiin sitten maneesiin ihmettelemään vähän lisää. Pari kertaa piti ihmetellä kulmia ja vähän maistella tekopuita ja  peili oli myös tosi kiva. Siellä kun seisoi joku tosi komea ja uljas ratsu. Ties kuka lie.
Käveltiin noin puolisen tuntia jonka jälkeen otin ympyrälle ja hetken aikaa sai kävellä ympyrällä juoksutusliinan toisessa päässä, ensiksi lähti semmoiseen söpöön vaavi raviin mutta ääniapuja hyvin kuunnellen siirtyi takaisin käyntiin ja vasta kun annoin "merkin" eli ravi- sanan ja maiskautus niin meni todella upeasti ja kiltisti siellä narun päässä. Toiseen suuntaan sama juttu ja sitten vielä loppukäynnit.
Valitettavasti meidän tallin ori tykästyi tähän minun RUUNA-pojuuni niin paljon että edes tammat jäivät kakkoseksi. Heheh.

Hän myös oli aivan kikseissä saatuaan pienen lesemössön ja porkkanaa.

No mutta sitten tähän toiseen hösöttimeen. Lähdettiin jo lauantai päivällä ypäjälle ja aamulla ratsastin walperon kotona ettei sitten ypäjällä tarvitse alkaa säätämään ja siellä kun muutenkin luokat olivat myöhässä niin olisin joutunut 12 yöllä mennä ratsastamaan.

Heppa traikkuun kun kaikki oli valmista, eli siis kun erika hyvä hevosenhoitajani oli putsannut kaikki nahkavarusteemme. JA HUOM en edes käskenyt sitä siihen hommaan.

Saavuttuamme ypäjälle kamojen purku sekä hevosen että meidän ja sitten mentiinkin katsomoon katsomaan kisoja ja löydettiin jutteluseuraa, no jutut menivätkin jälleen taas hieman yli kuten HIHSissä...

Kisat venyivät todella myöhään ja puoli yhdeksän maissa kävimme kävelyttämässä walperoa ja antamassa iltasapuskat jonka jälkeen menimme vielä seuraamaan viimeistä luokkaa joka alkoi 21.15 noin 1 tunti ja 45 minuuttia myöhässä.
Tämän jälkeen urheasti jatkoimme matkaa jopollani kurssariin iltasapuskoiden kanssa jotka otimme kahviosta mukaan.
Aamulla herätys 6.25 ja taas urhea uljas joponi kyyditsi minut läpi sumean usvan toiselle puolelle ypäjää heposen luokse. Samalla heitin muutamalle muullekkin sapuskat.
Siitä sitten itse aamupalalle ja ahh se ypäjän puuro on vaan niin nams.  Erika lähti sitten laittamaan Walperoa ja minä kävelemään rataa, siitä sitten talliin ja hevonen loppuun ja kohti verkkaa. Tuli pienoinen kiirus ja meninkin suoraan verkkaan ja lämmitys ja muutama hyppy ja radalle.
110cm rata oli siis 367.1 arvostelu ja Walpero oli ihan super!
Oma moka tuli uusinnan ekalle ja puomi alas mutta pääsimme pitkästä aikaa uusintaan ja tulokseksi 0-4. En olisi voinut olla ylpeämpi.

125cm

Pitkä kävely ja hepo talliin josta jatkoin matkaa katsomoon. Jälleen taas jonkin ajan kuluttua erika meni laittamaan Waltsukkaa kuntoon ja joutuikin kävelemään hevosen kanssa lähes tunnin koska junnuluokkaa siirrettiin koko ajan vartilla etiäppäin. No eipähän tullut kiire. Verkassa tuli paljon huonoja hyppyjä mutta viimeinen hyppy pystylle oli hyvä, ylöspäin ja voima takajaloista ja selkää upeasti käyttäen. Radalla menikin hippasen asiat mönkään.
Juuri askel ennen ekaa estettä rintaremmi martingaali hajosi ja eka puomi alas mahdollisesti tästä johtuen, ja linjan jälkeen eli kakkosesteen jälkeen huomasin tämän ja keskeytin sillä en halunnut lähteä loppurataa vetämään riskillä. Siihen sitten päättyi meidän rata.

Walpero itsessään oli todella kivan tuntuinen. Mutta radan jälkeen herralle rokotus ja poju koppiin ja kotia kohti.


Tulipas romaani mutta huomenna kipuan jo vaavin selkään. Tosiaan vaavin kutsumanimi on Acsu CEELLÄ mutta päätin kutsua sitä vaaviksi kunnes se täyttää 10 wee.

videot tulevat piakkoin.